JSP-kisat Kuopiossa 19.3.2017

Ruuhkaa häkkialueella Musti ja Mirri Areenalla

JSP-kisat (Juniori-, Seniori- ja Para-SM-kilpailut) pidettiin tänä vuonna Musti ja Mirri Areenalla Kuopiossa ja järjestäjänä toimi Hukka-Putki ry. Agility-Team Turku ry:ltä kisoihin lähti pieni, mutta sitäkin hienompi edustus: seniorien sm-kisoihin osallistuivat Arja Heinonen ja jackrussel Messi sekä Marja Karjalainen ja parsonit Enni ja Erin. 

Miten kisat sitten sujuivatkaan, siitä Marja kertoo näin:

Koirat hyvässä sovussa vastassa ruokailijoita

Perjantaina 18.3. aamupäivällä startattiin kohti Kuopiota. Edessä muutaman tunnin ajomatka. Keli ei ollut ihan parhaasta päästä, koko matkan satoi joko vettä tai räntää. Yhden pysähdyksen taktiikalla kahden kuskin avuin oltiin Kuopiossa perillä klo 17.00. Kirjauduttiin hotelli Iso Valkeiseen, huone oli tilava ja sinne mahtui hyvin parikin häkkiä. Messi, Enni ja Erin olivat eka kertaa yhdessä reissaamassa, joten ei ihan varman päälle tiedetty, kuinka hyvin sopivat keskenään olemaan samassa huoneessa. Ulkoilun jälkeen me lähdimme saunaan ja saunan jälkeen maistui iltaruoka hotellilla. Koirat viihtyivät hyvin sillä aikaa huoneessa keskenään.

Lauantaina oli paljon aikaa ennen omia kisoja. Käytiin tutustumassa kisapaikkaan ja ilmoittautumassa, sen jälkeen ajeltiin keskustaan ja torille ja kauppahalliin. Klo 16 alkoi sm-kisan ensimmäiseen rataan tutustuminen. Pohdintaa tuotti paljonkin keskellä kisakenttää oleva suuri tolppa, joka oli onneksi pehmustettu! Mutta eipä siihen kukaan törmännyt, ei edes seniorit. Kisattiin ensin siis hyppyrata. Minä Erinin kanssa sain tulokseksi 0 (sij. 14.) vaikka jännitys oli kova, Arja ja Messi sai myös 0 tuloksen (sij. 21.) sekä minä ja Enni tuloksen 5 (sij. 43.). Tässä vaiheessa oli jo voittajafiilis, koska näitten nopeitten koirien kanssa tuloksenkin tekeminen on juhlaa!

Agilityrata oli vuorossa medien ja maksien jälkeen. Erinille tulos 5 (sij. 20.), Messille tulos 10 (sij. 37.) ja Ennille tulos 10 (sij. 30.). Kahden radan yhteistuloksena sijoitukset olivat: Marja ja Erin 16/70, Arja ja Messi 30/70 sekä Marja ja Enni 34/70. Huippuhieno tunnelma, ei hyllytetty kummallakaan radalla kumpikaan!

Jes, me onnistuttiin! Kuva: Iita Sillanpää

Tuomari Jari Suomalainen oli kyllä oivaltanut täydellisesti, millaisilta radoilta saadaan niitä onnistumisia ja paras 0-tulos voittaa. Hyppyradalla 41 kpl 0 tuloksia! Iloisia ilmeitä oli sekä ohjaajilla että koirilla. Radat olivat vauhdikkaita, hyvin eteneviä ja kaikilla oli hauska menemisen meininki. Kisajärjestelyt sujuivat myös loistavasti. Kiitos Hu-Pu ry! Kisaajia seniorien kisassa oli ennätysmäärä. Minejä 70, medejä 46 ja makseja 55. Maksiluokka päättyikin vasta kuulemma lähelle klo 24! 

Lauantaina illalla kaksi väsynyttä senioriohjaajaa jaksoi syödä iltapalaa hotellilla, mutta tanssit jäivät nyt väliin, vaikka houkuttelevalta näyttikin tanssiseura. Sunnuntaina jatkettiin normikisoissa, mutta se onkin jo oma juttunsa.

Kiitämme yhdistystämme saamastamme matkatuesta seniorien sm-kisoihin!

Marja ja Arja koirineen

Agilitya harvinaisen rodun kanssa - perunkarvatonkoira Rimma

Teksti: Erja Lindstedt

Agility on harrastus, joka sopii monenlaisille koirille. Tällä kertaa blogissa esiintyy pieni perunkarvatonkoira Rimma 3v. Perunkarvatonkoiran hyviä ominaisuuksia agilityä ajatellen ovat kevyt ja kestävä, kaikin tavoin liioittelematon rakenne. Ne ovat nopeita ja ketteriä koiria.

Kun meille muutti perunkarvatonkoira Rimma, oli minulle alusta asti selvää että se tulee kulkemaan mukana harrastuksissa kuten meidän muutkin koirat. Harrastukset valittaisiin tietenkin koiran mukaan, mutta kovasti toivoin itselleni agilitykaveria.

Rimma on karvallinen perunkarvatonkoira. Kuva: Taru Lehtonen

Perunkarvatonkoira on tyypillisesti luonteeltaan alkukantainen. Rimma on hyvin herkkä ja häiriöt vaikeuttavat sen keskittymistä välillä tosi paljon. Se on myös huomattavasti haastavampi motivoida kuin vaikkapa meidän mittelspitzit, joiden kanssa olen aiemmin tottunut harrastamaan. Rimman kanssa harrastaminen on ollut lopulta retki ihan uuteen ulottuvuuteen koiran kanssa yhdessä tekemisessä. Sen käytös voi koulutustilanteessa vaikuttaa siltä että sitä ei pätkääkään kiinnosta koko homma. Olen kuitenkin oppinut että jos se juoksee yksikseen ympäri kenttää, annettu tehtävä on sille liian vaikea tai sitten joku häiriö on sillä hetkellä liian suuri, eikä se pysty siinä tilanteessa muuta tekemään. Ristiriitaisissa tilanteissa Rimma tosiaan yleensä alkaa juosta ympäriinsä, näin se pyrkii helpottamaan hämmentynyttä oloaan. Tosin Rimma juoksee aika monissa muissakin tilanteissa. Se on ylipäätään kova tyttö juoksemaan!

Rimma taukomatolla

Nykyaikaiset koirankoulutusmetodit antavat onneksi toimivia ja koiralähtöisiä työkaluja ammattikouluttajien lisäksi meille tavan harrastajillekin. Rimmaa on alusta asti koulutettu pitkälti tarjoamisen kautta ja mahdollisimman operantisti. Kuitenkin sen tapauksessa ehkä suurin oivallus on ollut että sille opetettiin ”taukomatolle” meno. Matto on yleensä aina treenitilassa niin että Rimma voi halutessaan milloin tahansa mennä matolle. Jos tarjottu tehtävä on tavalla tai toisella Rimman mielestä mahdoton suorittaa, se valitsee maton. Tällöin tiedän että tehtävää pitää helpottaa, vaikkapa kääntää este niin ettei Rimman tarvitse suorittaa sitä kohti viereisellä kentällä olevaa kovaäänistä vierasta ihmistä. Tällä tavoin ollaan saavutettu täysin erilainen rento ja innokas meininki meidän treeneihin.

Rimma on aika fiksu koiraneiti. Usein se ketjuttaa asioita ja oppii välillä yhdellä naksautuksella jonkun ihan hassun liikesarjan. Se myös mallioppii hyvin helposti muita koiria seuraamalla. Tiukasti se seuraa usein tilannetta ja yrittää päätellä mistä asiasta muut saa palkkaa.

Rimma treenailee tällä hetkellä omatoimiajalla kanssani. Viime aikoina ollaan pystytty käyttämään myös ”Huutoaikoja” eli muilla kentillä voi jo olla voimakastakin häiriötä. Ryhmäpaikka en ole sille kuitenkaan vielä hakenut.

Rimman kanssa harrastaminen on minusta tosi antoisaa ja olen oppinut ihan valtavasti kouluttamisesta! Agilityssä edetään meidän omaan tahtiin. Jos kaikki menee hyvin, niin kisaamaankin lähdetään jonain päivänä, mutta aikataulutavoitteita en halua kisaamiselle laittaa enkä muutenkaan ottaa paineita asiasta.

Haluaisin tässä, kun tilaisuus on, kiittää erityisesti Tiina Kuusistoa, jolta olen saanut arvokkaita ohjeita ja rutkasti positiivista tsemppiä sekä Miia Anttilaa jonka kanssa on tovi jos toinenkin vietetty hallilla Rimman kanssa!

Rimma harrastaa agilitya. Kuva: Taru Lehtonen

Huom! Vaikka Rimman rotu on tässä jutussa voimakkaasti esillä, en mitenkään tahdo väittää että kaikki tämän rotuiset olisivat samalla tavoin haastavia kuin Rimma. Rotu on pieni, mutta silti Suomessakin on agilityssä kisaavia perunkarvatonkoiria.

RODUSTA

Perunkarvaton koiria tuotiin ensimmäistä kertaa Eurooppaan löytöretkeilijöiden mukana. Karvattomia koiria on esitetty Andien yhteiskuntien taiteessa jo tuhansia vuosia. Niihin liittyy uskomuksia ja tarinoita ja ne olivat arvostettuja päätellen siitä että karvaton koira kuvattiin usein papin, soturin tai muun tarinan päähenkilön vieressä.

Rotu on säilynyt viime vuosisatojen aikana pitkälti Perun rannikolla elävien maanviljelijöiden ansiosta. He pitävät kiinni uskomuksistaan joissa karvaton koira on tehokas apu reumatismiin ja kaikenlaisiin vaivoihin sekä tauteihin. Koirat myös pitävät viljavarastoja verottavan jyrsijäkannan kurissa. Sen epäileväinen ja varautunut luonne tekivät siitä hyvän vahdin. Nykyään kasvatuksessa he haluavat myös vahvistaa metsästysominaisuuksia (näöllä ajava koira). Näiden lisäksi se on tietenkin aina ollut mitä parhain seuralainen. Kun perunkarvatonkoirasta puhutaan elävänä muinaisjäänteenä, se ei ole kaukana totuudesta.

Lähde: SUKaRo:n kotisivut

Peppi, Rimman äiti, on karvaton versio perunkarvatonkoirasta

Kouluttajaesittelyssä Petra Malin

ATT on saanut lähivuosina muitakin kouluttajia muualta Suomesta, seuraavaksi heistä esitellään Petra Malin. Petra kouluttaa tällä hetkellä torstaisin K1-ryhmää.

Tässä juttua Petrasta ja hänen taustoistaan.

1. Kertoisitko kuka olet ja mitä teet? Miten olet päätynyt lajin pariin?

Olen Petra Malin, vuosi sitten Porista Turun seudulle muuttanut. Arkisin työskentelen sairaanhoitajana ja vapaa-ajalla touhuan koirieni kanssa. Agilityn pariin olen eksynyt ensimmäisen koirani Manun kanssa aloittaessamme agilityn alkeiskurssin, koska se näytti silloin kovin hauskalta. Pikkuhiljaa treenaaminen muuttui hömpöttelystä tavoitteellisemmaksi. Kisaaminen ja kouluttaminen on vienyt mennessään.

2. Mitä koiria sinulla on ja millä koiralla kisaat nyt?

Minulla on kääpiöpinseri Manu (FI AVA, RTK1, RTK2, TK1) ja x-rotuinen (rekisteröimätön kääpiöpinseri) kodinvaihtaja Ani (molemmat täyttävät tänä vuonna 8). Molemmat kisaavat kolmosluokassa agilityssa. Manu kisaa myös rallytokossa. Kovaa vauhtia lähentelevät jo veteraani-ikää, mutta kuten sanotaan: kääpiöpinseri paranee vanhetessaan. Tulokkaan paikkaa pitää vilkas australiankelpie Teuvo (3v), jonka kanssa kilpaillaan maksi kolmosissa.

Petra ja hänen laumansa

3. Mitä hyviä puolia haluaisit tuoda esille koirissasi?

Kääpiöpinserit ovat olleet aina hyviä motivoitumaan nameilla, joten niiden kouluttaminen on ollut helpohkoa. Agilityssa varsinkin antavat itsestään kaiken minkä pienistä kintuistaan pääsevät. Varsinkin lauman urokset ovat ns. ”putkiaivoja”, joten niiden kanssa ei ole tarvinnut vääntää asioita rautalangasta.

Teuvon kanssa ollaan painittu melkoisissa pohjamudissa pitkään, myös arki-elämän kanssa, joten nykyisin kun suurimmat ongelmat on selätetty sen kanssa, on vaan hienoa nauttia meidän saavuttamasta yhteistyöstä ja pitää hauskaa.

4. Millainen on taustasi kouluttajana ja mitä ajatuksia sinulla on kouluttamisesta?

Olen aloittanut agilityn kouluttamisen edellisessä agilityseurassani West Coast Agility Team:ssa, jossa ehdin kouluttaa kolmisen vuotta ja tänä vuonna toinen vuoteni kouluttajana alkoi ATT:llä. Olen suorittanut koulutusohjaan peruskurssin- sekä jatkokurssin (Toimin myös parin vuoden ajan vanhan seurani hallituksessa mm. koulutusvastaavana).

Koen kouluttamisen hyvin mielekkääksi, sekä myös omaa oppimista tukevaksi. Minusta on hienoa jakaa oppimaani eteenpäin.

Petra ja Teuvo

5. Millainen kouluttaja olet?

Kouluttajana pyrin ottamaan huomioon koirakot ja niiden tavoitteet. Pyrin myös alusta alkaen kouluttamaan niin, että asiat tehdään hyvin ja perusteellisesti. Pyrin saamaan koulutettavat itse oivaltamaan asioita sekä vastapainoksi tarjoamaan esimerkiksi erilaisia ohjausvalinta -vaihtoehtoja.

6. Mikä on parasta kouluttamisessa?

Kouluttamisessa parasta on nähdä koirakoiden kehittyminen. Parhainta se on, jos saa olla kehittymisessä mukana alkutaipaleesta asti. Parasta on nähdä oivallukset ja innostus mitä ohjaajilla on.

7. Miten itse valmistaudut koiran kanssa kisoihin/treeneihin?

Pyrin nukkumaan ja syömään hyvin ennen h-hetkeä. Koiran sekä itseni lämmittely sekä jäähdyttely on tärkeimmässä osassa. Jokaisen koiran kanssa on muodostunut omat harjoitteet ennen suorituksia. Yksi treenaa rauhoittumista, toista hetsataan ja kolmas otetaan radalle ilman ihmeellisempiä touhuamisia ennen suoritusta. Sanon itselleni ennen kisasuoritusta hyviä asioita, psyykkaan itseäni parhaaseen suoritukseen.

8. Mikä on parasta agilityssa?

Parasta agilityssa on yhdessä tekeminen ja hauskanpito. Hienoa on kun onnistuu tehdä parhaansa treeneissä sekä kisoissa. Agilityssa parasta on yhteistyö koiran kanssa. Agility harrastuksena on tuonut minulle tärkeimmät ystävät sekä tutustuttanut myös uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Haastattelu toteutti Meri Johansson

Esittelyssä ATT:n toimikunnat – sponsori- ja tiedotustoimikunta

Tiesithän, että ATT:n jäsenenä pääset vaikuttamaan asioihin osallistumalla aktiivisesti toimikuntatyöskentelyyn. ATT:ssä on viisi toimikuntaa, joissa niiden jäsenet suunnittelevat ja toteuttavat erilaisia seuran toimintaan liittyviä asioita sekä antavat hallitukselle esityksiä isompiin päätöksiin liittyen. Kaikkiin toimikuntiin otetaan mielellään uusia jäseniä, sillä pieniä (ja isompiakin) vastuutehtäviä löytyy jokaiselle halukkaalle omien ajankäyttömahdollisuuksien mukaan. Sinun ei tarvitse sitoa käsiäsi ja kaikkea vapaa-aikaasi seuratoimintaan. Seura on kiinnostunut niin pienistä teoista kuin isoista ponnistuksista!

Ensimmäisenä esittelyssä sponsori- ja tiedotustoimikunta

Onko sinulla visuaalista silmää ja pidät erilaisten viestintämateriaalien suunnittelusta ja toteuttamisesta? Onko kirjallinen ulosantisi sujuvaa ja pidät erilaisten tekstien kirjoittamisesta? Tuletko hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja olet kiinnostunut luomaan ja pitämään yllä suhteita yhteistyökumppaneihin?

Jos vastasit yhteenkin kysymykseen kyllä, niin nyt olisi oiva tilaisuus tulla mukaan porukkaamme toteuttamaan erilaisia tiedotukseen, viestintään ja sponsoriasioihin liittyviä projekteja. Voit valita omien vahvuuksiesi mukaan työtehtäviä sen mukaan, olitko kiinnostunut esimerkiksi sähköisten materiaalien suunnittelusta, kotisivujen kehittämisestä, blogijuttujen kirjoittamisesta, valokuvaamisesta tai seuran ulkoisten suhteiden luomisesta ja ylläpidosta. Kaikkea ei tarvitse osata, innostuneisuus on tärkeintä!

Tule ihmeessä mukaan! Voit nykiä meitä hihasta/lahkeesta tai laittaa postia sponsori (at) atturku.net

Iloisin terveisin,

Hanna, bilevastaava

Johanna, tiiminvetäjä&bloggaaja

Maija, nettiguru

Anne, sihteerikkö&"jokapaikanhöylä"

Jonna, bloggaaja